Taidan olla naimisissa!!!Tosin suhteemme on sellainen on-off-suhde enkä osaa ollenkaan päättää mitä siltä suhteelta haluan...Jokaisessa suhteessa on hyviä hetkiä ja sitten niitä huonoja ja sitten niitä aivan kamalia ja hirveitä hetkiä!Tämä avioliitto on kestänyt jo vuosikausia ja oikeastaan en edes muista hääpäiväämme...Tämä suhde alkoi hitaasti ja tutustuimme toisiimme rauhallisesti ja nauttien.Mutta kovin yksipuolista se on silleen että en pysty hänelle mitään antamaan mutta hän antaa mulle aivan liikaa ja aiheuttaa samalla henkisiä ja fyysisiä traumoja!

Tiedän!Pitäisi pyytää apua ja yrittää päästä tästä suhteesta mutta se on vaikeata ja musta tuntuu että sitä ei ihan hetkessä tehdäkään!Onhan meillä pitkä yhteinen historia ja paljon yhteisiä muistoja.Niin monesti olen häneen turvautunut kun asiat eivät ole menneet hyvin ja kun jotain onnelista ja hyvää tapahtuu niin haluan juhlistaa sitä hänen kanssaan! Mutta aina yhteisten hetkien jälkeen mua masentaa ja kaduttaa! EI sen sellaista pitäisi olla! Ja siksi olen jo pitkään miettinyt suhteemme terveellisyyttä...Olisiko viimein aika siirtyä eteenpäin ja irrottautua vaiko jatkaa tässä oravanpyörässä?

Kuten aiemmin sanoin niin olen yrittänyt irrottautua aiemminkin mutta tuloksetta,kai siksi että en ole vain saanut aikaiseksi niitä eropapereita,se tuntuisi vaan niin lopulliselta...Ja...Ja musta tuntuu että hänen jättäminen elämästäni jättäisi jälkeen aukon jota olisi vaikea täyttää,sananmukaisesti!

Jospa nukun yön yli ja huomenna teen lopullisen päätöksen.Vaikka tämä suhteemme onkin hyvin ristiriitainen,tarvitsemme toisiamme (tai oikeastaan siis minä tarvitsen häntä!) mutta silti emme pysty elämään yhdessä ilman syyllisyydentunteita,masennusta ja itseinhoa.Surullisena hetkenä turvaudun häneen mutta todelllisuudessa hän vain pahentaa tilannetta!

Joten huomiseen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PS.Pohdin siis,että ottaisinko eroon tunnesyömiseen...