Nyt voin ihan oikeasti sanoa että olen niin pohjalla,hiuksiani myöten pohjamudissa että enää ei ole muuta tietä kuin ulos...Tästä noustaan milli kerralla...Päivä kerrallaan...

Kaikki lähtee itsestään...

Luin äsken sun blogisi ja ennen sitä mietin että pakko sitä on tulla tännekin kirjoittaa välil et jotain yhteyttä voidaan pitää :)

No voi että,äsken kun luin blogiasi niin ymmärrän sua oikein hyvin,usko pois!Tiedän mitä päässäsi liikkuu ja miten haluat tehdä kaikkea mut et vain Pysty! Vaikkakin sulla on hieman eri tilanne niin näen samoja merkkejä kuin mulla syksyllä enkä vihjaa nyt mitään että olisit saamassa henkistä/ fyysistä romahdusta niin jotain apua,jollekulle puhumista tarttisit kyllä ja luulen että tässä olisi joku parin yöllisen mesekeskustelun paikka ja jommallekummalle yöksi joku kerta ? Harmi vaan ku mitään yötä ei tässä vaiheessa ole oikein varaa valvoa :S !!! Ainakin mun tapauksessa se pistäisi jopa yli puolen viikon unirytmin ihan sekaisin ja siitä sit kärsisi aika moni juttu...Keksitään jotain kyllä!

Ujo ja rauhallinen ovat kyllä todellakin eri juttuja ja sä et ole rauhallinen xD Tosin et ole myöskään kovin levoton mutta....Hmmm....Mä en tiiä millainen itse olen,en kovinkaan ujo mutta olen puhelias jos ite haluan niin tai seura ja fiilis ovat tarpeeksi hyviä jotta haluan olla puhelias ja seurallinen,muuten voin olla vallan mainiosti aivan hiljaa ^^

Sulla on tajuttoman ristiriitaisia ajatuksia ja juttuja mutta se on ihan normaalia,olet siinä vaiheessa missä mä vähän aikaa sitten eli aivan hukassa! Etsin itseäni kuten sinäkin nyt mutta mä olen tehnyt päätökseni jo parissa risteyksessä ja siirtynyt vähän eteenpäin,näen uusia valintoja vaikka en osaa päättää niistä vielä...

Tiedän,että kaikki tunkee sulle ties mitä vinkkejä itsesi löytämiseen ja elämän raiteille saamiseen yms mutta usko pois,kaikella ON tarkoitus ja on tälläkin tilanteessa,vaikka sua vituttaa odottaa niin tulet huomaamaan että kun rauhallisesti kelaat noita ajatuksiasi,yritä jotenkuten pärjätä kotona/koulussa niin siinä pikkuhiljaa ajatukset selvenee...Tän voisi tavallaan ajatella sillee että kuten pieni vauva (sanotaan vaikka 10kk) halutaan saada puhumaan niin paraskaan opettaja EI saa tota vauvaa puhumaan koska hänen ei ole fyysisesti valmis siihen vielä,aivot eivät ole kehittyneet tarpeeksi mutta heti kun hänen valmiutensa on ok niin oho,siinä se Mama tulikin jo ;)  Sun tapauksessa luulen etttä aivosi ovat tarpeeksi kypsät ;) mutta henkisesti tarttet viel aikaa...

Itsekin haluaisin saada koko kesän ihan itselleni tehdä tutkimustyötä itsestäni mutta samalla tartten rahaa ja pitäisi sen lisäksi hoitaa myös niin monia muita juttuja!!! Eilen luin tota Demiä taas ja päätoimittajan kirjoitusta,siiinä oli just kesästä että vaikka kaikki luulee että Suomen kesä on yks kärpäsen kakka niin oikeasti se on pisin vuodenaika! Koska kesä alkaa paljon aikaisemmin kuin oikea kesä,se alkaa silloin kun aletaan suunnittelee kesäsuunnitelmia (joista 95% ei kuitenkaan toteudu mut ei se haittaa ^^!) ja valitsee kesävaatteita,unelmoimaan ihanista kesäöistä ja seksikkäistä miehistä biitsillä,minne kaikkialle menisi ja mitä tekisi ja toi touhu alkaa paljon ennen kesää...Samoin kesämuistojen muisteleminen pitkittää kesän loppua ^^

---

Tossa lauantaina istuin koneella illalla ja kuuntelin kun äiti ja L naureskeli keittiössä,mulla oli taas huono omatunto ahmimiseni takia ja olin juuri tajunnut oikeasti että mulla taitaa olla BED :( Päätin kuitenkin liittyä seuraan...He olivat tyhjentäneet kuohuviinipullon kahdestaan ja joivat viiniä.Äidin äänestä huomasi että hän oli juonut jo lasin pari liikaa sillä hän kuullosti ihan siltä kuin sillä olisi tohvelit suussa,sille tulee aina tollane tohveliääni ku hän juo liikaa...Istuin tuolille ikkunan eteen ja kello oli jotain 22.Huone oli pimeä ja täynnä alkoholin iljettävää hajua,siksi en pidä alkoholista,sen hajun ja maun takia.Mutta liityin mukaan turhanpäiväiseen keskusteluun ties mistä,ja lopulta joskus yhden maissa yöllä kun oltiin ensin syöty puoliksi jäässä oleva pakastekakku ja naurettu ja käyty vessassa miljoonatta kertaa,alettiin puhua musta.Vihaan sitä mutta tiedän että se on mulle hyväksi,kerroin sitten mun ahmimisesta ja äitikin huomautti että oli huomannut mun annoskokojen kasvavan (mikä ei kyllä pidä paikkaansa,tavallista ruokaa en ahmi sillai ja pyrin ahmimaan salaa...) ja mun ravaavan usein jääkaapilla (totta!)...Kerroin heille miltä musta tuntui ja keskustelu meni sitten lapsuuteeni.Yllätyin todella kuinka paljon mun ruokavalio ja ajatukset ovat isältäni peräisin!!! Jotenkin se tuntuu pelottavalta,en tod halua päättyä samaan mihin hän mutta en mä voi myöskään mitään mun arvomaailmalle! (Ja kait se on totta että lapsuudesta saadaan se peruspohja "talolle" ja parhaillaan,voisi kai sanoa,olen rakentamassa sisustusta,seinät on pystyssä ja ovetkin,mutta värit ja sisustus puuttuu ja se on se vaihe elämästä kun etsii itseään...)

Luulen että en ole täysin parantunut tosta syksyisesta vaikka terapiassa en enää ole käynyt melko pitkään aikaan...Jokin painaa silti mutta en halua puhua siitä nyt kenellekään.Mä en tiiä mihin sitä vertaisi mutta vähän samaa kai toi ruokavalio ja syöminen ja siitä puhuminen on mulle kuin jollekulle seksi! En halua puhua ruuasta ja MUN syömisistä kenellekään koska se on liian intiimiä! Siinä on liikaa tunteita mukana vaikka ei siiinä pitäisi olla!

En myöskään tajua miksi syön ruokia jotka eivät selvästikään sovi mulle!? Tossa tiistaina ahmin taas juustoa tosi paljon ennen kuin lähdin juoksemaan Kunniakierrosta (11,9km/1h eli tunnin aikana 29 kierrosta kentän ympäri + 300m,vitutti hieman kun jäi 100m mun tavoitteesta mut pari vika kierrosta oli kyllä täyttä helvettiä,ku maha oli niin sekaisin...) ja sit heti sen juoksun jälkeen päädyin vessaan istumaan ja tyhjentämään itseni.Jostain se meni sekaisin ja istuin sit koko illan "kakkosella"...

Eilen aamulla kävin äidin kanssa Bodubalance's ja itse pidän siitä kovasti mutta äiti ei tykännyt siitä musiikista...Koulun jälkeen menin L:n kaa kauppaan hakee jotain hyvää ja päädyin ostamaan Lauantaipussin ja 2 tupla-maxia! Söin ne tietty ja sit viel ruokaa ja leipää (josta en pidä) ja juustoa + jugurttia (joka luultavasti saa mun mahan sekaisin) ja viiliä (josta sain kärsiä koko illan ja yön!) ja suklaata (äidin varastoista mutta en voinut ahmia koko levyä koska se olisi ollut liian noloa tunnustaa äidille sitä...) ja paljon muuta.Koska mun Pitta (Ayurveda eli intialainen ruokaoppi) meni ihan sekaisin niin sain sellaisia kuumia aaltoja enkä pystynyt nukahtamaan ku vasta joskus yhden aikaa yöllä,siinä meni pari tuntia uniaikaa ihan hukkaan!

Nyt aion kokeilla makrobioottista dieettiä yhdistettynä omaan sovelluksiin ja Ayurvedaan eli koska jokaisen ihmisen pitäisi löytää se itselleen parhaiten sopiva ruokavalio (makrobioottisen dieetin ohje ;) ) niin aion etsiä sitä...Mulla on erittäin herkkä vatsa ja kyllä se kertoo mikä sille sopii ja mikä ei xD!

Mutta nyt olen viettänyt ikuisuuden tässä,nyt äkkiä pesee hiukset ja ehdin viel joskus kouluunki ;)

L,lisää vinkkejä sulle xD

*Kokeile sitä unelmakarttaa,ota iso paperi/pahvi ja liimaa siihen kaikenlaisia sua MIELLYTTÄVIÄ kuvia olkoon ne sit mitä tahansa! Samoin toi  sun muistikirja on tosi hyvä juttu ja pidä se AINA mukana,esim joskus junassa saattaa tulla joku runo mieleen tai jonkin laulun sanat mitkä kuvaa hyvin fiiliksii,jotain random-ajatuksia ja vaikka joku supersöpö poika istuu lähelläsi,pistä muistikirja koulukirjojesi väliin ja kirjoita kaikki muistiin ^^ Tai jossain vaiheessa tein joka ilta sellaisen päivän top3 eli kolme asiaa jonka takia pidit siitä päivästä :) Myös kaikki muut listat (top10 elämäni parasta hetkeä,top5 lempiväriä,top7 lempiruokaa yms auttavat ehkä jossain tilanteessa etsimään ja paikantamaan itseäsi,tiedät millainen oikeasti olet ja mistä pidät ja mitä odotat tulevaisuudelta!)

Ja muuten,jatka unelmoimista siitä poismuutosta jonneki pohjoiseen :) Se saattaa olla samanlainen auttaja kuten mun Aupair juttu (josta ei nyt tule mitään koska se ei tässä elämänvaiheessa kiinnosta mua enää) ja siten ohimenevää tai sitten lähdet oikeasti :) Etsi niitä kouluja,sopiva paikkakunta,katso asuntoja(vuokrakämppiä),lue toisten kokemuksia muutoista ja yksinään asumisesta yms. Usko pois,ainakin se on kivaa touhua ;)

Mut nyt menen,jaksailee,ok?

PS. Tilasin itselleni TeleFinland Teleksi -liittymän ja saan sen 1.6. joten sit pääsen taas tekstailee ;)

*pus pus ranskalaisittain*

 

Tänään tuli oikeasti sellainen ajatus että mulla taitaa olla jonkin asteen syömishäiriö (BED) koska tää ei voi olla kovinkaan normaalia...Ja tän hoito olisi ihan ekaksi kaikenlaisesta laihdutuksesta luopuminen,säännöllinen syöminen ja VÄHÄN kerralla! En halua hakea mitään apua tähän,en usko sen olevan mitenkään vakavaa ja toiseksi nolottaa liikaa...Anoreksia ja ortoreksia taitaa olla syömishäiriöistä niitä joita ei tartte hävetä (kyllä toi lause kuullostaa oudolta korvissani...) ja bulimia ja BED ovat niitä piilosyömishäiriöitä...Tai ainaki ne yritetään piilottaa mahdollisimman hyvin! Ahmiva ihminen on mitä karseinta katsottavaa eikä se tunnukaa kauhean hyvältä jos joku yllättäisi sut ahmimasta...Myös nettiriippuvaisuutta taitaa mulla olla...Olen siis aika sairas ihminen :/

Muistan tos yhdellä äikän tunnilla ku olin tehnyt (aineen) novelliesseen ja kuten aika monesti jo niin jouduin lukee sen ääneen luokan edessä (vihaan sitä!!!) ja sit J taisi sanoa et tietty L nyt osaa ku se onkin niin hyvä tai jtn...Niin yks poika luokan takaosasta sanoi et joo,oikein täydellinen! Hymyilytti kauheasti ku olen niin kaukana täydellisyydestä kaikin tavoin ku olla ja voi...Mut jotenkin on jäänyt tavaksi tai oikeastaan pakkomielleksi esittää kaikille että kaikki hyvin! ^^ En koskaan halua näyttää muille heikkouksiani ja yritän pärjää loppuun asti omilla voimillani,en halua pyytää koskaan apua...

En oikein tiedä onko se niin järkevää kirjoittaa tästä koko kansalle mutta julkaisen tän kai silti...

En vain tiedä miten jatkaa tästä,olen tainnut kokeilla jo kaikkia laihisjuttuja,juttuja ahmimisesta eroon pääsemiseen,"uuden elämän aloittamiseen" yms shittii...I'm just so tired!

AVIOEROHAKEMUS

HAKIJAN HENKILTIEDOT

Nimi ja ammatti: L***** P***** ja opiskelija

Syntymäaika: 13.09.19**

Osoite ja puhelinnumero: *****kuja * C ** , *****, ******,Finland

Kotikunta: ******

KUULTAVAN HENKILÖTIEDOT

Nimi ja ammatti: Tunne Syöminen ja 24/7 työ täyttäjänä

Syntymäaika: Tuntematon

Osoite ja puhelinnumero: Kaikkialla 24 C 7,*****,****** ja -

Kotikunta: The World

HAKEMUS I

Pyydän,että meidät tuomitaan avioeroon HARKINTA-AJAN jälkeen

LASKUTUSOSOITE

Sopimus ei ole yhteinen

ALLEKIRJOITUS

****** ****** 06.05.2006

Taidan olla naimisissa!!!Tosin suhteemme on sellainen on-off-suhde enkä osaa ollenkaan päättää mitä siltä suhteelta haluan...Jokaisessa suhteessa on hyviä hetkiä ja sitten niitä huonoja ja sitten niitä aivan kamalia ja hirveitä hetkiä!Tämä avioliitto on kestänyt jo vuosikausia ja oikeastaan en edes muista hääpäiväämme...Tämä suhde alkoi hitaasti ja tutustuimme toisiimme rauhallisesti ja nauttien.Mutta kovin yksipuolista se on silleen että en pysty hänelle mitään antamaan mutta hän antaa mulle aivan liikaa ja aiheuttaa samalla henkisiä ja fyysisiä traumoja!

Tiedän!Pitäisi pyytää apua ja yrittää päästä tästä suhteesta mutta se on vaikeata ja musta tuntuu että sitä ei ihan hetkessä tehdäkään!Onhan meillä pitkä yhteinen historia ja paljon yhteisiä muistoja.Niin monesti olen häneen turvautunut kun asiat eivät ole menneet hyvin ja kun jotain onnelista ja hyvää tapahtuu niin haluan juhlistaa sitä hänen kanssaan! Mutta aina yhteisten hetkien jälkeen mua masentaa ja kaduttaa! EI sen sellaista pitäisi olla! Ja siksi olen jo pitkään miettinyt suhteemme terveellisyyttä...Olisiko viimein aika siirtyä eteenpäin ja irrottautua vaiko jatkaa tässä oravanpyörässä?

Kuten aiemmin sanoin niin olen yrittänyt irrottautua aiemminkin mutta tuloksetta,kai siksi että en ole vain saanut aikaiseksi niitä eropapereita,se tuntuisi vaan niin lopulliselta...Ja...Ja musta tuntuu että hänen jättäminen elämästäni jättäisi jälkeen aukon jota olisi vaikea täyttää,sananmukaisesti!

Jospa nukun yön yli ja huomenna teen lopullisen päätöksen.Vaikka tämä suhteemme onkin hyvin ristiriitainen,tarvitsemme toisiamme (tai oikeastaan siis minä tarvitsen häntä!) mutta silti emme pysty elämään yhdessä ilman syyllisyydentunteita,masennusta ja itseinhoa.Surullisena hetkenä turvaudun häneen mutta todelllisuudessa hän vain pahentaa tilannetta!

Joten huomiseen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PS.Pohdin siis,että ottaisinko eroon tunnesyömiseen...